Elämässä on mielenkiintoista se, ettei koskaan tiedä, mihin se vie. Kun muutin Helsingistä muutaman mutkan kautta Seinäjoen lakeuksille, en ajatellut enää palaavani pääkaupunkiseudulle. Kun vihdoin ymmärsin, miksi Seinäjoen yllä kohoaa Suomen suurin risti, sain sydämeeni rauhan. Ainainen etsiminen loppui eikä tarvinnut enää juosta ympäri maailmaa löytääkseni sen, mitä olin kaikki viimeiset vuodet etsinyt.
Aloin nauttia lakeuksilla olosta, aavoista peltomaisemista, hitaasta ja mutkattomasta elämän rytmistä. Jopa niin paljon, että ajattelin jääväni sinne. Muistan, kuinka Helsinkireissulta palatessani olin niin helpottunut, että pääsin takaisin kotiin ja jokirantaan hiljaisille iltakävelyille.
Jokin sydämessäni alkoi kuitenkin kertoa lähestyvästä muutoksesta. Matkustin valtavasti vuoden aikana ja koin, että johonkin tämä valmisti minua. Ehkä en jäisikään Seinäjoelle. Rukoilin ja odotin. Valmistuin graafisen suunnittelun linjalta ja olin valtavan levoton tulevasta syksystä. Mihin menisin?
Kesän lopulla irtisanoin asuntoni ja pakkasin matkalaukkuni kohti ensimmäistä yhteistä seikkailua merten takana. En tiennyt yhtään minne olin menossa. Mahan pohjassa oli innostuksesta kutittava tunne eikä aikakaan, kun tunsin vatsan pohjassani toisenlaista pientä pistelyä. Ei minun tarvinnut nähdä + merkkiä tietääkseni, että uusi elämä oli ottanut kohtuni ensimmäiseksi kodikseen.
Juoksin vihreiden niittyjen halki ja säikähdin pensaikoissa kahisevia pieniä peuroja. Toisinaan istuin huurteisten kahvilan ikkunoiden takana tarkkailemassa ohikulkijoita ja miettimässä, miten ihmeessä olin päätynyt tänne. Muistin lempiraamatun kohtani lapsuudesta ja ehkä tämä oli juuri sitä:
"Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita." Evankeliumi Johanneksen mukaan 3:8 
Lopulta pahoinvointi iski voimalla. Aikaisemmin niin ihanien kahviloiden tuoksu kuvotti ja päivät kuluivat pitkälti ulkoilman kosteutta vastaavassa sumussa. Yllätyin, kuinka vaikeaa minun oli sopeutua ajatukseen tulevasta vanhemmuudesta. Onneksi edessä oli vielä 9 kuukautta aikaa, ajattelin.
Kuinka lohdullista ja kaunista onkaan se, että Jumala loi ihmisen kasvamaan pienestä idusta päivä kerrallaan suuremmaksi ja suuremmaksi. Hän saa kasvaa turvassa ja rauhassa maailman melskeeltä samalla, kun kaikki raskauden vaivat ja tunnemylläkät kasvattavat tulevaa äitiä. 9 kuukautta ei ole sattumaa, vaan Jumalan suunnitelmaa.
Nyt 9 kuukautta on kulunut, olemme kotiutuneet takaisin Suomeen vihreiden puiden katveeseen ja linnun laulun ympärille. Tänään on vauvan laskettu aika. Tuntuu hurjalta, kuinka aika on kulunut näin nopeasti. Ehkä toivoisin, että olisin nauttinut raskauden ihmeestä enemmän, mutta ihan pian saamme tavata hänet ensimmäistä kertaa.
Alusta asti hän on ollut olemassa ja odotettu. Luotu ja lunastettu. Pieni taimi. Meidän sitruunavauva.
"Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut." Psalmit 139:16
Niin kuin vuosi sitten yllätyin ja löysin itseni lentokoneesta matkalaukkujen kanssa, en tänäänkään tiedä, mihin tuleva syksy ja elämä sitruunavauvan kanssa vie. Sisimmässäni uskon, että äitiyden matka tulee olemaan mielenkiintoisin tähän asti ja kasvattaa uusiin ulottuvuuksiin.
Se miten Kaunis Virta soljuu lapsen kanssa, jää nähtäväksi. Jotenkin haluan uskoa siihen, että Kaunis Virta sopeutuu ja löytää uudet uomansa uudessa arjessa. Virtaus muuttuu, mutta ehkä lopulta ohjautuu enemmän oikeaan suuntaan. Sydämelläni on luonnollisesti enemmän lapsille suunnatut tuotteet. Vuosia kytenyt haave lastenkirjojen kirjoittamisesta on myös tullut konkreettisemmaksi.
Halusin maalata tämän pienen maalauskokoelman ennen sitruunavauvan saapumista, mutta myös ajatuksena tunnustella kuvittamista guassiväreillä. Kaikki maalaukset löytyy verkkokaupasta ja Kauniin Virran jatkumoa voit tukea tilaamalla verkkokaupan tuotteita, joiden postitus hoituu lähinnä aviomieheni toimesta, kun minä keskityn sitruunavauvan hoitoon. Aviomieheni on alusta asti ollut Kauniin Virran takana ja tuskin koskaan olisin lähtenyt yritystä uudelleen perustamaan ilman häntä.
Minä alan täällä laskeutua vauvakuplaan ja toivotan sinulle siunausta kesääsi. Palaan blogin ja yrityksen pariin sopivissa suvantovaiheissa,
Sara
